Joulu pullineen, suklaineen ja muine herkkuineen on selätetty...no, totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että myös totaalista repsahtamista ja mässäilyä on myös tapahtunut. Miten joulusta voi selvitä laihtumalla? Vastaus on yksinkertainen: ei mitenkään. En ole laihtunut, mutta en myöskään lihonut. Söin pisteitä laskematta neljä päivää ja tänään alkaa jälleen arjen alho.

Kivalta tuntuu mahtua housuihin ja huomaan, että ne lötköttävät. Mun pitäis kuitenkin kiinteytyä oikein tosissaan. Olen täynnä "vehnämössö" lihaa edelleen. Näin erään ulkomailla asuvan kaverini puolen vuoden tauon jälkeen ja hän sanoi, että kesän vauvamaha oli hävinnyt. Olin vähän hämmentynyt, kun en vieläkään ole ymmärtänyt, miten pontsolta olen kesällä näyttänyt. Tuntui melkein enemmän kettuilulta kuin kohteliaisuudelta.

Tieto laihduttamisestani on vuotanut hieman lähipiiriä kauemmas. Langanlaiha, lähes nääntyneen näköinen serkkuni, kysyi miten laihdutan. Ihmettelin hänen intoaan asiasta. Syömishäiriötäkö ilmassa, mietin.

Olen sitä mieltä, että laihuus liitetään meidän kulttuurissa vahvasti "voittajakerhoon" kuulumiseen. Laiha ihminen hieman säälii ylemmyyttä kokien lihavaa kanssaihmistään. Jotkut eivät myöskään hyvällä katso uusia kerhon jäsenehdokkaita. Lienenkö liian herkkä?

Matkaa on "ihan sikana" mun tavoitteeseen, mutta mikä kiire mulla on? Mä olen tosi tyytyväinen, jos kevään kuluessa kilot häviää ja ennen kaikkea saan itseni myös hyvään kuntoon.

AlliNalli - suklaarasiaa selkänsä takana piilotellen